nitkun natkun....Miten tämä aloittaminen voi olla näin vaikeaa,
Nyt tämä juuttuu tähän aloitus vaiheeseen.....tiedän sen, että kun joskus pääsen aiheeseen niin ryöppyää.

No..
Pysyttelen niin anonyyminä kuin pystyn, koska sillä ei ole merkitystä kuka minä olen vaan, jos jollain on jotain merkitystä niin sillä mitä asioita pohdiskelen...ja onko silläkään nyt niin suurta merkitystä koska joku on sanonut ettei mitään uutta auringon alla.

Kirjoitan niinkuin kirjoittaisin vain itselleni, vaan nyt tiedostan kuitenkin että tätä mahdollisesti lukee joku muukin mutta yritän olla välittämättä siitä. Ja tokihan tätä nyt joku lukee jos tämän kerran laitan julkiseksi.
Yritän ilmaista asiat niikuin ne ymmärrän ja ajattelen, mutta joskus sanat ovat hukassa ja hukasta tulee kukka. Ei minulla ole lukihäiriötä, toivottavasti, vaan sanojen löytämisen vaikeus kuvaamaan just niinkuin ajattelen.

Pää on kuitenkin täynnä kaikenlaista, mitä on kertynyt mielen komeroihin mikä haluaa tulla näkyväksi. Ne täytyy saada pois sieltä, että uutta saa tilalle. Ajatuksia täytyy voida tuulettaa ja tarvittaessa vaihtaa, niinkuin vanhat tarpeettomat tavarat pitää viedä kaatopaikalle tai kirpparille. Tällä en tarkoita periaatteita.
Joskus on hyvä miettiä kannattaako tiukasti pitää kiinni jostain vanhasta käsityksestä, vain sen vuoksi että se on tuttu ja turvallinen?
Pelkäänkö uutta, sellaista jota en ole koskaan laskenut edes laskeutumaan mielen pinnalle?

Olen kuullut sanottavan, että ajatuksia tulee ja menee niinkuin linnut lentää päämme yli mutta annammeko niiden tehdä pesää päämme päälle.
Pitäisi uskaltaa antaa useamman "linnun" laskeutua ja tehdä pesä
.. riiviölinnut voi hätistää pois.