Ulkona paistaa kaunis syyspäivän aurinko mutta 9 ihmistä ei sitä enää näe.
Eikä se lämmitä heidän omaisiakaan, heidän elämänsä pysähtyi järkyttävällä tavalla noihin Kauhajoen kauhunhetkiin saadessaan tiedon omaisensa väkivaltaisesta kuolemasta. Tuntuu pahalta.

 Mikään ei tuo enää takaisin heitä, jotka tragediassa menehtyivät, suren heidän elämänsä väkivaltaista päättymistä.

Toivon vain, että Tampereella tekevät kaikkensa sinne viedyn uhrin selviämiseksi ja tervehtymiseksi, hän tarvitsee sitä jatkaakseen elämäänsä, joskus.

Niinkuin myös ampujalle toivon parasta mahdollista hoitoa, hän myös ansaitsee sen, kohdatakseen tekonsa ja sen seuraukset.
Ampujaa kohtaan en pysty tuntemaan mitään myötätuntoa.

Ampujan omaisten tuntoja ei pysty edes kuvittelemaan mutta tunnen myötätuntoa heitä kohtaan.
He kaikki ovat uhreja, menehtyneitten ja ampujan omaiset, ja uhreja on enemmänkin tämän tapahtuman seurauksena. Ihminen haavoittuu muutenkin kuin fyysisesti.
Tällainen ei voi olla vaikuttamatta meidän elämäämme, turvallisuuden tunnettamme on horjutettu, taas.

Vuosi sitten oli Jokelan tapahtumat ja siitä joten kuten palauduttu normaaliin elämään. Tosin elämä tuskin palasi normaaliksi ja entisenlaiseksi niillä jotka elivät ne kauhunhetket Jokelassa.
Palautuuko koskaan, mutta elämä heillä jatkuu ja on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Sitä toivon hartaasti heille mutta heidän toipumistaan tämä Kauhajoen ampumavällikohtaus horjutti ja he elävät uudelleen ne vuoden takaiset tapahtumat.

Jääkö tämä Kauhajoen tapahtuma viimeiseksi? Tuskin! Se taitaa olla vaan realiteetti nyt, paluuta entiseen lintukoto-oloon ei enää ole.
Siihen varmaan tuudittauduttiin vuosi sitten ja sitä pidettiin yksittäisenä tapahtumana. Ei, eihän nyt suomessa voi tällaista tapahtua, vaan kun tapahtuu se on nyt nähty, jo kaksi kertaa.
Ja joku mieleltään häiriintynyt tai täysin tunnoton ottaa taas tästäkin "oppia", kuten näyttää siltä, että Kauhajoen ampuja toisti Jokelan tapahtumat, jopa ampuma-asetta ja surmattujen lukumäärää myöten.

Jokelan ampujallakin oli esikuva rapakon takaa ja toisti sen täällä.
Ja niin ketjureaktio oli aloitettu täällä, euroopan amerikkalaisimmassa maassa. Olemme kansainvälistyneet nyt myös tällä hyvin kyseenalaisella saralla. Päässeet otiskoihin ulkomaita myöten.

En ryhdy spekuloimaan miksi nämä kaksi tekivät sen mitä tekivät, selvittäkööt ne sen jotka siihen kykenevät, josko siihen kukaan pystyy saamaan vastauksia. Olisiko Jokelan ampujakaan pystynyt  vastaamaan kysymykseen MIKSI? tyhjentävästi. Pystyisikö nyt kriittisessä tilassa oleva Kauhajoen ampujakaan siihen?

Pystyykö, uskaltaako ihminen katsoa sielunsa pimeimpään ja synkimpään syvyyteen ja katsoa mitä sieltä löytyy? Mitä on sinne elämänsä varrella haudannut ja mitä yrittää pitää itseltäänkin haudattuna. Moniko meistä tiedostaa, että sellainen kellari on olemassakaan jossain tuolla sisimmässä? Ne haudatut asiat vaan pyrkivät näkyviin tavalla tai toisella.

Molempien ampujien teko on raukkamainen ja äärettömän julma.
Niin julma ja tunteeton ettei sitä voi millään selittää.

Ihminen on paha, kaikista elävistä olennoista pahin lajitoveriaan kohtaan.

Ihminen osaa myös olla hyvä, jos niin haluaa. Kumpaa puolta itsessään haluaa "ruokkia", sitä hyvää vaiko pahaa? Kaikissa meissä on molemmat puolet.

Ihmisen ja eläimen ero on siinä, että ihminen voi valita.