Jäin miettimään tuota. Sivukorvalla kuulin oliko se nyt televisiosta vai radiosta, sillä ei kai ole väliä mikä media tuon asian välitti. Pointti on se, että nyt ollaan huolestuttu siitä, että nuorten elämästä puuttuu turvallinen aikuinen ja niitä pitää rekrytoida vapaaehtoisista nuorten elämään.

En rupea vatvomaan ja pohtimaan syitä tuohon, se lista olisi loputon eikä johtaisi mihinkään. On ongelma ja se on ratkaistava.

Olen täysin samaa mieltä, että lapsen ja nuoren elämässä on oltava turvallisia ja luotettavia aikuisia, muitakin kuin viranomaisia.

Ihmetystä minussa herättää se, että missä ovat nuorten omat vanhemmat, vanhempi, suku, isovanhemmat???
Eikö ensisijaisesti pitäsi saada omat vanhemmat heräämään olemaan läsnä nuoren elämässä. Kun tekee lapsia, niin eikö heihin ja heidän elämäänsä pitäisi sitoutua?
Onko tämä tulosta siitä että ollaan vieraanuttu yhteisöllisyydestä, suvusta ja juurista? Ei pidetä enää huolta muusta kuin omasta hyvinvoinnista ja omista nautinnoista?

Terveyden ja terveellisyyden nimissä kieltäydytään esim. rasvasta, hysteerisesti tuijotetaan mitä syödään. Samaan aikaan popsitaan niitä hyviä rasvoja pilleripurkista ja pilleritehtailija hykertelee käsiään.
Katsotaan vaan mitä laskua maksetaan 20v. päästä näistä "terveellisistä" ravintoaineista transrasvat (jääkaappimargariinit) ja ligth-tuotteet.

Pitää olla timmissä kunnossa ja syy on ainoastaan (olen seurannut ja kuunnellut) se että on "markkina-arvoa", seksuaalista vetovoimaa.
Tuota sanaa hoetaan joka puolella kun mantraa, pitää olla seksikäs ja haluttava. Eikö ihminen enää ole muuta kuin panokone?!?!

Tähänkö on tultu? Kovin on mennyt yksipuoliseksi ihmisenä olo.
Kyllä tässä lapsilta vanhemmat katoavatkin kun pitää olla sitä ja pitää olla tätä, niinkuin yhdessä mainoksessa sanotaan "miks pitää yrittää näyttää kauniimmalta kuin oikeasti on?"

Kuitenkaan itseltä ei kielletä mitään muuta nautintoa, alkoholi, pettäminen ja toisten hyväksikäyttö.
Sanoisin että kaikkinainen moraalittomuus on vallalla. Ja tiedän, että tämä sana moraalittomuus saa monet nousemaan takajaloilleen, tiedän sen mutta vanha sana sanoo, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Siitä henkisestä hyvinvoinnista ei kukaan pidä väliä ja siihen minun mielestäni kuuluu toisista välittäminen; ensisijaisesti perheestä ja lapsista ja tämä pitää sisällään uskollisuuden puolisoa ja perhettä kohtaan.
Ei voi olla perhettä ja hyvinvointia perheessä jos siellä ei vanhemmat puhalla samaan hiileen, omien vanhempien tulisi olla se tuki ja turva lapselle ja nuorelle. Mutta kun lasten pitää tulla jo aika nuoresta toimeen omillaan. Millä eväillä?

 Aineellisen hyvinvoinnin ja yksilön oikeuksien korostamisen myötä on kuitenkin tullut pahoinvointia ja paradoksaalista kyllä yksilön kokema yksinäisyys, joka näkyy mielenterveys tilastoissa.
Pitää olla tietyn, yleisesti hyväksytyn formaatin mukainen, jonka jotkut rahanahneet markkinapellet ovat keksineet.

Koti pitää myös olla niinkuin näissä sisustus-ohjelmissa, että tuntisi olevansa hyväksytty kansalainen. Joka ikinen koti joka siellä esitellään on jonkun parempi tuloisen lukaali ja taas menee tavallinen ihminen kyykkyyn.

Onko esimerkiksi BB-talon tapahtumat kuva nyky-yhteiskunnan ihmisistä ja arvoista. Narsismi valtaa alaa ja eläköön individualismi, yksilön oikeudet ja vapaus. Vapauteen liittyy kuitenkin aina vastuu. Vastuuta ei tunnu kuitenkaan kukaan yksilönä ottavan, mistään vaan syyllinen löytyy/haetaan muualta. Niinkuin yksikin BB-talosta häädetty syyttää nyt tuotantoa hänen maineensa mustaamisesta ja negatiivisen kuvan antamisesta.
Kyllä tämä kaveri on ihan itse hakeutunut sinne taloon vapaaehtoisesti. Kannattaiskohan miettiä vähän paremmin enstex ennenkuin ryhtyy johonkin. Hän kai halusi julkisuutta ja sai sitä, riski on se ettei se aina ehkä ole juuri sellaista julkisuutta kuin itse haluaisi.

Toisia ei voi muuttaa, vain itseään ja sekin on perin vaikeaa muttei mahdotonta.
 
Peilin edestä se syyllinen löytyy useimmin kuin mistään muualta.
Ihmisellä on vapaus valilta. Riskien kartoitus vaan ontuu.

Netistä jostain löytyy ryhmä ihmisvihaajat, en yhtään ihmettele kun tätä nykymenoa katsoo. Sitä en tiedä mikä ideologia heillä on mutta mediaa seuratessani on minulle selvinnyt että he tuomitsevat kaikkinaiset väkivaltaisuudet toisia ihmisiä kohtaan.

Itsekkyys ja omavoiton pyynti on merkillepantavaa ja sitä kautta yleinen vihamielisyys on lisääntynyt.

Minä en vihaa ihmisiä vaan niitä ikäviä tekoja ja sanoja mitä he tekevät ja sanovat tarkoituksella tai ajattelemattomuuttaan toisia ihmisiä kohtaan.
Tämä koskee myös itseäni, omia mokiani joista "ruoskin" itseäni ruotuun.

Tämä kilpajuoksu aineellisen hyvivoinnin perässä ja oravanpyörässä juoksu linkoaa ihmiset kauaksi toisistaan ja tekee heistä loppuviimein vihollisia ja kilpailijoita toisilleen. Linkoaa vanhemmat kauaksi läheisistään, lapsistaan.

Eikö ihminen elä vähemmällä? Onko koti oltava kartano tai palatsi, ainakin komeampi ja neliöitä enemmän kuin naapurilla? Onko vaatteet oltava viimeisen muodin mukaan?
Minulla on takki jota olen käyttänyt 6 vuotta, se on ehjä mutta ei tietenkään enää viimeistä huutoa, se lämmittää ja suojaa minua kylmällä säällä..onko joku muu seikka sen käyttötarkoituksessa tärkeämpää? Minä en piittaa mitä muut siitä ajattelee.

Nämä marisemani asiat ei tietenkään koske kaikkia, on ihmisiä jotka ovat valinneet toisin, tietoisesti. Nämä ihmiset ovat oivaltaneet sen mikä loppujen lopuksi elämässä on tärkeää.
Nämä ihmiset ovat vähemmistönä, ikävä kyllä.
Tämä joukon soisi kasvavan. Meidän kaikkien parhaaksi.


Oliskohan aika laittaa lapset ja aikuiset ruotuun, vähentää tai lopettaa pään silittämiset ja loputon ymmärtäminen? Lopettaa liiallinen sallivuus?

Joka ei mieltään pahoita se ei tapojaan muuta.